Askelia uuteen suuntaan

Positiisen säästämisen askeleeni ovat vieneet minut nyt tuplausohjelmassani askelmalle 20 eli nyt mennään kohti 5 000 € rajapyykkiä. Vaikka kyseessä onkin periaatteessa iso askel tuntuu se nyt tällä hetkellä aika mitättömältä elämässä muuten tapahtuneiden muutosten rinnalla.

Möimme juuri asuntomme ja nyt alamme suunnitella talon rakentamista - tai rakennuttamista paremminkin. Aikataulu olisi sellainen, että homma pitäisi aloittaa vuoden päästä keväällä eli nyt kesän ja syksyn aikana pitäisi hoitaa suunnittelu, kilpailutus jne asiat kuntoon.


Mielenkiintoinen yksityiskohta oli se, että emme maksaneet asuntolainaamme pois vaan halusimme pitää kiinni omasta mielestämme hyvästä marginaalistamme. Hassua kyllä pankki maksaa meille parempaa korkoa määräaikaiselle tilille kuin mitä me maksamme korkoa.

Tämän askeleen maali häämöttää

Sain tässä taas kasaan yhden miniaskeleen eli 160 euroa. Nyt alkaa näyttämään siltä että ennen kesää minulla olisi mahdollista päästä tässä tuplaushommassani seuraavalle portaalle eli askelmalle 20. Eli sen jälkeen enää vaivaiset kahdeksan askelmaa ja minulla on miljoona kasassa. 20 takana ja vain 8 edessä - on tämä helppoa!

Onneksi osaan sen verran laskea, että en edes haaveile miljoonasta, mutta omaa etenemistä on silti kiva jotenkin seurata. Ainakin tähän asti tämä tuplausmalli välitavoitteineen on ollut siihen oivallinen juttu.

Aikaisemmin aloittamani pääsymaksu työpaikalle on oikeasti ollut positiivisen säästämisen suhteen huippujuttu. Vaikka itse kutakin ottaa aina välillä päähän mennä töihin niin tämä kolikon pudottaminen purkiin työpäivän alussa on tehnyt minulle hyvää. Ymmärrän nyt sen kuinka kiitollinen minun pitää olla siitä että minulla on töitä. Valitettavasti näin ei ole kaikilla.

Vuosi täynnä uudenlaista säästämistä

Omaa positiivista säästämistaivalta on takana nyt sellaisen vuoden verran ja homma on selvästi alkanut löytää muotonsa vaikka koko ajan on tarkoitus kehittää tätä hommaa edelleen. Olen tänä aikana saanut säästöjä yhteensä 2 274 € ja olen siihen erittäin tyytyväinen. Tiedän hyvin, että summa on melko vaatimaton todellisille säästämisen ammattilaisille kuten vaikkapa Saiturin säästöhaasteeseen osallistuneille.  Itselleni on kuitenkin erittäin tärkeää pitää mielessä positiivisen säästämisen perusajatus, jossa lähtökohtana ovat positiiviset muutokset. Ne yksistään ovat jo tavoittelemisen arvoinen asia ja niiden lisäksi vielä saadaan vähän rahaa säästöön. Ei pöllömpää!

Positiivisen säästämisen lisäksi maksan asuntolainaa ja pyrin laittamaan tilistäni vähän rahoja jemmaan. Näitä toimia en ole kuitenkaan nähnyt ainakaan toistaiseksi tarpeelliseksi käsitellä täällä. Nehän ovat sitä tuttua, turvallista ja jopa vähän turhauttavaa pakkopullaa.  

Pääsymaksu työpaikalle - positiivista kehitystä

Olen jo aiemmin huomannut, että nykyisillä eväillä positiivinen säästämiseni on jämähtänyt noin 45 euron huitteille kuukaudessa. Tämä tarkoittaa sitä, että ellen keksi jotain uusia konsteja en enää kehity tällä positiivisen säästämisen tiellä. Aikaisemmin pohdiskelin voisiko monissa säästämisoppaissa mainittu palkankorostusten ainakin osittainen säästäminen tulla kyseeseen, mutta päädyin siihen että ei. Syynä oli lähinnä se, että pidin sitä lähinnä perinteisenä pennin venyttämisenä ilman omalle ajattelulleni oleellista positiivista kytköstä.

Nyt olen kehittänyt uuden ajatuksen joka liittyy kiitollisuuteen. Olen siinä onnellisessa asemassa, että minulla on vakituinen työ. En ole vielä toistaiseksi joutunut olemaan päivääkään työttömänä. En sano tätä rehvastellakseni tai korostaakseni itseäni vaan enemmänkin osoittaakseni kuinka onnekas olen ollut. Vaikka varmaan meitä kaikkia välillä ottaa päähän lähteä töihin, meidän, joilla on töitä, pitäisi osata olla kiitollisia siitä. Työstä saatava mielihyvä ja palkka ovat ainakin minulle erittäin tärkeitä ja ne mahdollistavat monia asioita. Ja valitettavasti aivan liian monella ihmisellä Suomessa ei ole tilanne niin hyvin kuin minulla.

Olenkin nyt alkanut maksaa jokaisena työaamuna pieneen purkkiin 2 € pääsymaksun työpaikalleni. Saattaa olla, että menen jo vähän naurettavuuden puolelle, mutta pudottaessani kolikon purkkiin sanon hiljaa mielessäni: ”On hienoa, että minulla on töitä.” Joo,onhan tämä vähän naurettavaa. Mutta ainakin minulla se, että pysähdyn edes pariksi sekunniksi miettimään tilannettani, on parantanut suhtautumistani omaan työhöni. Olen itse asiassa huomannut että eihän tämä paskempi jobi olekaan – tai itse asiassa minullahan on hitsin hyvä duuni.

Toivottavasti työtä riittää niin minulla kuin muillakin myös jatkossa. Jos näin käy, siitä kannattaa olla kiitollinen.

Pieni askel kasaan ja siitä palkinto

Onnistuin saamaan taas yhden miniaskeleen eli 160 € kasaan. Uuden palkitsemissysteemini mukaisesti palkitsin itseni myös tästä saavutuksesta käymällä katsomassa elämäni ensimmäistä kertaa jääpalloa. Aloitinkin komeasti SM-finaalilla Mikkelissä joka sattui sopivasti matkani varrelle.

Kiva tapahtuma- näitä kokemuksia lisää niin motivaatio varmasti pysyy korkeana.

Uusi sudenkuoppa säästämismatkallani

Työkiireiden osittainen helpottaminen on selvästi parantanut motivaatiotani tätä positiivista säästämistäni kohtaan. Mutta jotta homma ei olisi liian helppoa, olen havainnut uuden ongelman – tai oikeastaan kyse on vanhasta tutusta ”ystävästä” eli jämähtämistä.  Paha tapani on jämähtää aivan liian helposti vallitsevaan tilanteeseen.  

Olen aikaisemmin pohtinut sitä voiko säästämisessä kehittyä ja päätynyt siihen tulokseen että kyllä voi. No mitä oma track recordini sitten sanoo.  Sen paljastaa parhaiten oheinen taulukko.

Eli askeleella 15 sain viikossa säästöön reilut pari kymppiä viikossa. Seuraavalla askeleella summa nousi jo 32 euroon. Askeleella 17 säästöä kertyi hurjat 46 euroa eli kehitys oli todella huimaa reilua 40 % askelmaa kohti. Tämä oli paljon enemmän kuin tavoitteenani ollut 25 % (Kirjasin tavoitteeni silloin tähän muotoon: Se minkä sain edellisessä askelmassa säästöön 5 päivässä, pyrin saamaan tällä askelmalla säästöön 4 päivässä). Mutta, mutta mitä onkaan tapahtunut 18 askeleella ja nykyisellä 19 portaalla? Ei lainkaan kehitystä. Saan edelleen säästöön keskimäärin sen saman 46 euroa/viikko, mutta en enää kehity.

Tämä on sikäli hankala juttu että alan nyt jäädä jälkeen tavoitteekseni asettamastani tavoitteesta. Nykyisellä askelmalla säästöön pitäisi saada 51 euroa ja seuraavalla askelmalla hurjat 64 euroa viikossa.

Nyt on pakko alkaa miettiä miten tämän homman hoidan. Palataan asiaan!

Kannustinpalkkiot motivoinnin takeena

Kuten kaikki hyvin tiedämme ei huippuyritysjohtajakaan jaksa motivoitua hommaansa ilman ruhtinaallista kannustinpalkkausta. Vaikka tarkkaavainen lukija saattaisikin havaita edellisessä lausessa aavistuksen ironiaa, positiivisen säästämisen kannustinjärjestelmän tarkoituksena ei ole tavoitella kohtuuttomuuksia vaan ainoastaan ratkaista motivaatio-ongelmia, joihin taatusti jokainen säästäjä jossain välissä törmää.

Koska säästämisessä on usein kysymys painotuksesta tämän hetken ja tulevaisuuden välillä, pitkäjänteinen positiivinen säästäminen edellyttää win-win-tilannetta, jossa hyvää tapahtuu sekä nyt että myöhemmin. Käytännössä tämä tarkoittaa aktiivista itsensä palkitsemista koko säästämisprosessin aikana.

Nyt kehittämäni palkitsemisajattelu muodostuu kolmesta tasosta. Ensimmäisellä tasolla palkitseminen ei ole aineellista vaan kysymys on siitä, että tietää tehneensä järkeviä valintoja. Kilpailuttamalla sähkösopimuksen säästin rahaa - kiva juttu! Menin harrastuksiini pyörällä enkä autolla - teki hyvää sekä lompakolle että minulle itselleni. Järkevä toiminta palkitsee siis itsessään. Valitettavasti huomasin, että ainakaan minulle tämä ei riitä. Tarvitsen myös konkreettisempia palkintoja onnistumisistani, jotta motivaationi pysyy yllä. Tässä astuu kuvaan tämä uusi itsensä palkitsemissysteemi.

Sen toisella tasolla palkitsen itseäni aina pikkuisen kun olen saavuttanut oman 160 € miniaskelmani. Jokaisesta miniaskelman saavuttamisen jälkeen hemmottelen itseäni jollain pienellä jutulla, joka on 16 € eli 10% säästetystä summasta. Menen esimerkiksi leffaan tietäen että tämä lipun ja popparit menee positiivisen säästämisen piikiin. Halutessani voin myös yhdistellä näitä 16 € summia saadakseni kasaan rittävän summan vaikkapa hierojaa tai muuta vastaavaa varten.

Kolmannella tasolla on bileiden aika eli aina kun olen saavuttanut tämän double systeemini seuraavan askeleen palkitsen itseäni vähän isoommin. Palkinto kasvaa askelten myötä ja on suuruudeltaa sellainen että kaikki askeleen palkinnot ovat yhteensä 15 % askeleen suuruudesta. Alla oleva kuva havainnollistanee asiaa.

Kuvan mukaan joka kerta kun saan kasaan 160 € laitan 16 € omaan hemmotteluuni (keltaiset luvut). Nyt olen askeleella 19. Kun kasassa on 2560 € käytän 144 € itseeni. Tämän odotan osuvan kohdalle joskus ensi kesänä.

Ilmaista lounasta ei tietenkään ole, eli palkkiot pudottavat minua aina vähän takaisin päin. Joka tapauksessa uskon tämän systeemin parantavan motivaatiotani tässä säästämisen pitkän matkan painissa. Ainakin nyt olen taas intoa täynnä kuin ilmapallo.

Lääkettä motivaatio-ongelmiin

Edellisessä postauksessani tunnustin potevani ihan odotettua ja ennalta arvattavaa motivaatio-ongelmaa. Tämän takia olen viime päivinä miettinyt miten kehittäisin tätä positiivisen säästämisen ideaa entistä paremmaksi ja motivoivammaksi. Eksyin pohdiskelussani internetin ihmeellisessä maailmassa kirjoituksiin, joissa käsiteltiin mm. tapojen muuttamiseen liittyviä haasteita, lupausten pitämiseen liittyvää psykologiaa ja monia muita hienoja juttuja.  Vaikka en kaikkea lukemaani akateemista tekstiä ymmärtänytkään oleellinen tekijä, joka liittyi lähes kaikkiin kahlaamiini kirjoituksiin, oli AIKA. Tapojen muutoksessa vastakkain ovat nykyhetki ja tulevaisuus.  Esimerkiksi Jager (2003) kirjoittaa tästä seuraavasti: 

"People usually persist in a [bad] habit because the direct personal outcomes are satisfying. Reasons to quit a ‘bad habit’ usually relate to the negative consequences of the habit on the long run."

Todella yksinkertaistaen kysymys on siis siitä että meillä on vastakkain välitön hyöty tässä ja nyt sekä tulevaisuuden edut. Nykyhetken ja tulevaisuuden karhunpainissa nykyisyys tuntuu olevan aina vahvoilla. Isabelle Brocas havainnollistaa tätä tutkimuksellaan, jossa ihmiset valitsevat lähes poikkeuksetta 7 päivän lomamatkan nyt jos vaihtoehtona on 10 päivän matkan kuukauden kuluttua. Ongelmana on siis kärsimättömyytemme ja tämä nyt tuskin yllättää ketään.

Positiivisessa säästämisessä kysymys ei ole luopumisesta tässä hetkessä huomisen hyväksi. Sen sijaan ajatuksena täytyy olla arjessa havaittavat toistuvat positiiviset kokemukset, jotka kasvattavat sitoutumista muutokseen ja siten varmistavat positiivisia tuloksia myös pitkällä juoksulla.

Olen kuitenkin ollut aivan liian optimistinen itseni suhteen. Minulle ei selvästikään riitä palkinnoksi pelkästään tieto järkevistä valinnoista vaan minun on konkreettisemmin palkittava itseäni onnistumisistani. Vain näin pystyn pitämään motivaationi yllä. Tulenkin nyt kehittämään ajatusta niin, että aina saavutettuani jonkin virstaan pylvään hemmottelen itseäni jollain tavalla.

Rakentelen vielä tätä ajatusta eteenpäin mutta olen päättänyt jo ensimmäisen palkintoni. Innokkaana urheilun ystävänä päätin ostaa itselleni lipun ensi kesän yleisurheilun EM-kisoihin nyt kun olen saavuttanut 2 000 € rajapyykin.

Varaavyöhykkeellä

Nyt sitä ollaan juuri siellä minne pelkäsinkin jossain vaiheessa joutuvani ... motivaatiokuilun reunalla.
Töissä on ollut viime viikkoina niin paljon hässäkkää, että motivaatio positiviiseen säästämiseen on vähän horjunut. Tämä on juuri niin arvattavaa sillä kuten tunnettua säästämisessä vain pitkäjänteisyys tuo tuloksia. Ja niin kovin monet meistä innostuvat kyllä asioista mutta valitulla tiellä pysyminen on hankalaa.

Kun tarkastelin ihmisten henk.koht. säästämisblogeja, huomasin että monen into hiipuu siinä vuoden jälkeen. Tämä on siis tilanne noin karkeasti myös itselläni. Koska tämä koskee ilmeisesti kovin montaa meistä tätä kisaväsymystä vastaan pitäisi kehittää jonkinlainen vastalääke. Siis joku tapa jolla motivaatiota pidettäisiin yllä. Tätä palkitsemista täytyy ihan vakavasti miettiä, sillä muuten homma voi loppua eikä positiivisesta säästämisestä tulekaa minulle  elämäntapa.

Jotain positiivista sekaan. Kaksi miniaskelta on taas saavutettu eli nyt on kaikenkaikkiaan kasassa 1 920€. Ei paha - kohta olen saanut kasaan kaksi tonnia.

Säästäminen ja juhlapyhät

Minulle itselleni joulu on oikeastaan ainoa iso vuotuinen juhla – ja juhlat tietävät yleensä vähän löysempää rahan käyttöä. Niinpä olikin kiinnostavaa seurata miten positiivinen säästämiseni sujuu pyhien aikaan. Haastetta lisäsi vielä perheen yhteinen muutaman päivän kaupunkiloma joulun ja uuden vuoden välissä. No, tulokset olivat ihan odotusten mukaisia.

Olen onnistunut muuttamaan tapojani ja tottumuksiani niin, että muutokset ovat tuoneet minulle nyt viime aikoina sellaisen 50 € viikoittaisen säästön. Näinä juhla viikkoina lukema putosi noin puoleen tästä. Mutta kuten vanha viisaus sanoo: ei sillä ole väliä miten syöt joulun ja uuden vuoden välissä vaan miten syöt uuden vuoden ja joulun välissä. Sama pätee positiiviseen säästämiseen.

(Disc. Se että korostan kovasti positiivista säästämistä enkä puhu yleisesti säästämisestä johtuu siitä, että seuraan tällä kirjoittelullani ainoastaan positiivisen säästämiseni aikaansaannoksiani eli positiivisten muutosteni aikaansaamia säästöjäni. Palkkatulostani tai muualta säästöön laitetut rahat ovat sitä ”tavallista” säästämistä ja siksi ne eivät kuulu lainkaan tänne.)