Kannustinpalkkiot motivoinnin takeena

Kuten kaikki hyvin tiedämme ei huippuyritysjohtajakaan jaksa motivoitua hommaansa ilman ruhtinaallista kannustinpalkkausta. Vaikka tarkkaavainen lukija saattaisikin havaita edellisessä lausessa aavistuksen ironiaa, positiivisen säästämisen kannustinjärjestelmän tarkoituksena ei ole tavoitella kohtuuttomuuksia vaan ainoastaan ratkaista motivaatio-ongelmia, joihin taatusti jokainen säästäjä jossain välissä törmää.

Koska säästämisessä on usein kysymys painotuksesta tämän hetken ja tulevaisuuden välillä, pitkäjänteinen positiivinen säästäminen edellyttää win-win-tilannetta, jossa hyvää tapahtuu sekä nyt että myöhemmin. Käytännössä tämä tarkoittaa aktiivista itsensä palkitsemista koko säästämisprosessin aikana.

Nyt kehittämäni palkitsemisajattelu muodostuu kolmesta tasosta. Ensimmäisellä tasolla palkitseminen ei ole aineellista vaan kysymys on siitä, että tietää tehneensä järkeviä valintoja. Kilpailuttamalla sähkösopimuksen säästin rahaa - kiva juttu! Menin harrastuksiini pyörällä enkä autolla - teki hyvää sekä lompakolle että minulle itselleni. Järkevä toiminta palkitsee siis itsessään. Valitettavasti huomasin, että ainakaan minulle tämä ei riitä. Tarvitsen myös konkreettisempia palkintoja onnistumisistani, jotta motivaationi pysyy yllä. Tässä astuu kuvaan tämä uusi itsensä palkitsemissysteemi.

Sen toisella tasolla palkitsen itseäni aina pikkuisen kun olen saavuttanut oman 160 € miniaskelmani. Jokaisesta miniaskelman saavuttamisen jälkeen hemmottelen itseäni jollain pienellä jutulla, joka on 16 € eli 10% säästetystä summasta. Menen esimerkiksi leffaan tietäen että tämä lipun ja popparit menee positiivisen säästämisen piikiin. Halutessani voin myös yhdistellä näitä 16 € summia saadakseni kasaan rittävän summan vaikkapa hierojaa tai muuta vastaavaa varten.

Kolmannella tasolla on bileiden aika eli aina kun olen saavuttanut tämän double systeemini seuraavan askeleen palkitsen itseäni vähän isoommin. Palkinto kasvaa askelten myötä ja on suuruudeltaa sellainen että kaikki askeleen palkinnot ovat yhteensä 15 % askeleen suuruudesta. Alla oleva kuva havainnollistanee asiaa.

Kuvan mukaan joka kerta kun saan kasaan 160 € laitan 16 € omaan hemmotteluuni (keltaiset luvut). Nyt olen askeleella 19. Kun kasassa on 2560 € käytän 144 € itseeni. Tämän odotan osuvan kohdalle joskus ensi kesänä.

Ilmaista lounasta ei tietenkään ole, eli palkkiot pudottavat minua aina vähän takaisin päin. Joka tapauksessa uskon tämän systeemin parantavan motivaatiotani tässä säästämisen pitkän matkan painissa. Ainakin nyt olen taas intoa täynnä kuin ilmapallo.

Lääkettä motivaatio-ongelmiin

Edellisessä postauksessani tunnustin potevani ihan odotettua ja ennalta arvattavaa motivaatio-ongelmaa. Tämän takia olen viime päivinä miettinyt miten kehittäisin tätä positiivisen säästämisen ideaa entistä paremmaksi ja motivoivammaksi. Eksyin pohdiskelussani internetin ihmeellisessä maailmassa kirjoituksiin, joissa käsiteltiin mm. tapojen muuttamiseen liittyviä haasteita, lupausten pitämiseen liittyvää psykologiaa ja monia muita hienoja juttuja.  Vaikka en kaikkea lukemaani akateemista tekstiä ymmärtänytkään oleellinen tekijä, joka liittyi lähes kaikkiin kahlaamiini kirjoituksiin, oli AIKA. Tapojen muutoksessa vastakkain ovat nykyhetki ja tulevaisuus.  Esimerkiksi Jager (2003) kirjoittaa tästä seuraavasti: 

"People usually persist in a [bad] habit because the direct personal outcomes are satisfying. Reasons to quit a ‘bad habit’ usually relate to the negative consequences of the habit on the long run."

Todella yksinkertaistaen kysymys on siis siitä että meillä on vastakkain välitön hyöty tässä ja nyt sekä tulevaisuuden edut. Nykyhetken ja tulevaisuuden karhunpainissa nykyisyys tuntuu olevan aina vahvoilla. Isabelle Brocas havainnollistaa tätä tutkimuksellaan, jossa ihmiset valitsevat lähes poikkeuksetta 7 päivän lomamatkan nyt jos vaihtoehtona on 10 päivän matkan kuukauden kuluttua. Ongelmana on siis kärsimättömyytemme ja tämä nyt tuskin yllättää ketään.

Positiivisessa säästämisessä kysymys ei ole luopumisesta tässä hetkessä huomisen hyväksi. Sen sijaan ajatuksena täytyy olla arjessa havaittavat toistuvat positiiviset kokemukset, jotka kasvattavat sitoutumista muutokseen ja siten varmistavat positiivisia tuloksia myös pitkällä juoksulla.

Olen kuitenkin ollut aivan liian optimistinen itseni suhteen. Minulle ei selvästikään riitä palkinnoksi pelkästään tieto järkevistä valinnoista vaan minun on konkreettisemmin palkittava itseäni onnistumisistani. Vain näin pystyn pitämään motivaationi yllä. Tulenkin nyt kehittämään ajatusta niin, että aina saavutettuani jonkin virstaan pylvään hemmottelen itseäni jollain tavalla.

Rakentelen vielä tätä ajatusta eteenpäin mutta olen päättänyt jo ensimmäisen palkintoni. Innokkaana urheilun ystävänä päätin ostaa itselleni lipun ensi kesän yleisurheilun EM-kisoihin nyt kun olen saavuttanut 2 000 € rajapyykin.

Varaavyöhykkeellä

Nyt sitä ollaan juuri siellä minne pelkäsinkin jossain vaiheessa joutuvani ... motivaatiokuilun reunalla.
Töissä on ollut viime viikkoina niin paljon hässäkkää, että motivaatio positiviiseen säästämiseen on vähän horjunut. Tämä on juuri niin arvattavaa sillä kuten tunnettua säästämisessä vain pitkäjänteisyys tuo tuloksia. Ja niin kovin monet meistä innostuvat kyllä asioista mutta valitulla tiellä pysyminen on hankalaa.

Kun tarkastelin ihmisten henk.koht. säästämisblogeja, huomasin että monen into hiipuu siinä vuoden jälkeen. Tämä on siis tilanne noin karkeasti myös itselläni. Koska tämä koskee ilmeisesti kovin montaa meistä tätä kisaväsymystä vastaan pitäisi kehittää jonkinlainen vastalääke. Siis joku tapa jolla motivaatiota pidettäisiin yllä. Tätä palkitsemista täytyy ihan vakavasti miettiä, sillä muuten homma voi loppua eikä positiivisesta säästämisestä tulekaa minulle  elämäntapa.

Jotain positiivista sekaan. Kaksi miniaskelta on taas saavutettu eli nyt on kaikenkaikkiaan kasassa 1 920€. Ei paha - kohta olen saanut kasaan kaksi tonnia.